Tänään sain lattian laudoitettua. Nyt se tuntuu mökiltä eikä peräkärryltä tai asuntovaunulta. Käsittelemätön puu jalan alla, sitä tuntumaa ei vaan millään korvata. Ei ole kylmä eikä lämmin, vaan sopiva. Mökki muuttui jotenkin jämäkämmän tuntuiseksi ja hiljaiseksi.
Tässä kohti piti kulkutaso ja työkengät heivata pihalle ja tehdä sukkasillaan loppuun. Pieni taukokin tuli kun vaan piti ihastella uuden lattian jalkatuntumaaLyhyen laudan korjauspala. Nokian kamera ei vaan osaa tarkentaa puupintaan 😦Heti parempi kun kuvassa on joku selvärajainen kohde.
Laudat meni tosi nätisti tasan. Lopetus reunassa alle sentti lähemmäs lokasuojaa kuin lähtö reunassa. Toiseksi viimeinen lauta ei tullut kuin oven kohdalta kiinni kun muualla ei mahtunut akkuporalla ruuvaamaan ponttiin. Viimmeistä piti vähän kaventaa että mahtui laittaamaan ponttiin. Se on muutamalla päältä ruuvatulla ruuvilla kiinni.
Viimeistä lautaa ei mahtunut millään kopistelemaan niin vääntelin pontit kiinni paksulla lattaraudalla.ValmisÖljysin saman tien ettei ehdi vetää yhtään enempää ilmankosteutta
Niskoja laittaessa huomasin että peräkärryn pohja ja näin ollen mökkikin on keskeltä puoli senttiä kapeampi kuin päistä. Jotta lattian laudoitus lähtisi suoraan asettelin yhden paneelin lokasuojan sisäpuolelle suoraan ja ladoin siitä seinään päin. Reunimmaisen laudan laitoin ruuveilla päältä kiinni ja lähdin sitten siitä liikkeelle Remontti Reiskan ohjeiden mukaan.
Keskellä kärryä seinän viereen jäävä ilmarako pienempiLoput ruuvit oikeaoppisesti ponteista niin ei jää kannat näkyviin.Tämän jälkeen porasin päädymmäisille ruuveille esireiät. Jos olisi kaksi akkuporaa niin olisi nopea porata vaikka kaikille.Ensimmäinen mittavirhetöppi. Yksi lauta 10mm liian lyhyt 😦 Yhtään ylimääräsitä ei oo ni oli pakko laittaaKaksi pakettia laitettu, neljä jäljellä. Silmämääräisesti näyttää että riittää
On se vaan tämäkin hiostavaa hommaa. Varsinkin kun laudat on ”mökkilaatua”, eli seassa luultavasti sydänpuuta ja siitä johtuen osa potkurimaisia tai ”suksia”. No, jos tällaisella harjoittelee niin priimatavaralla on jo mestari 🙂
Sitte lattian kimppuun, homma jonka tietää tekevänsä väärin jo ennen kuin on aloittanut. Älkää tehkö näin jos pystyttä tekemään jotenkin muuten. Huono ratkaisu että ulommaiseksi pinnaksi jää kylmä ja tehokkaasti ilman kosteutta kondensoiva teräslevy ja sen sisäpuolelle lämpöeriste. Pitäisi olla päinvastoin, eli hengittämätön pinta sisimmäisenä.
Koska kärryssä kuitenkin teräspohja on, enkä sitä ole pois purkanut niin teen nyt lattian sen päälle. Lattia ei tule seiniin kiinni mistään, eli täysin erillinen rakenne. Lisäksi jätän seinän ja lattian väliin ilmaraon josta se pääsee toivottavasti vähän tuulettumaan tai ainakin mahdollistaa vaurioiden havaitsemisen ennen kuin ne pilaavat seinää.
Homma alkoi kotelonsuoja-aineen levittelyllä. Tätä voi levittää huoletta ruosteen päälle eikä nopeuta ruostumista niinkuin ilmatiivis maalikerros saattaisi tehdä. Ruiskukäyttöön tehtyä, mutta kaatelin purkista lattialle ja levittelin pensselillä.
Yön yli kuivunut. Kiiltävämpi ja tummempi kuin ilman ainetta.
Muistelin että kotelonsuoja-aineet ei kuivu koskaan, mutta purkin kyljessä luki että kuiva 2h kuluttua. No ei ole vielä 2vrk kuluttuakaan kuiva. Eli aine ei ole muuttunut, etiketti vain. Pintaan jää sormen jälki kun painaa ja kengänpohjaan tuntuu nihkeältä.
Seuraavaksi kärryn pohjan päälle niskat. Koska hankkimani lattialaudat on päätypontattua niin niihin voi tehdä jatkokset muuallekkin kuin niskojen kohdille niin ei haittaa vaikka niskat ei menekkään 60cm jaolla.
Niskojen väliin tulee styrox levyt. Sain pakkausmateriaalina ollutta 30mm levyä joka on 55cm leveää, eli nämä sopii 60 jaolla olevien niskojen väliin. Tätä ei ole kuitenkaan riittävästi ja loput on 50mm styroksia 50cm leveänä. Näiden kohdalla niskat menee tiheämmin. Hyvä niin, koska niskat kiinnitän kärryn pohjaan alta päin peltikattoruuveilla ja siellä on edessä erilaisia palkkirakenteita niin voin erilevyisiä levyjä käyttämällä vähän vaikuttaa niskojen paikkoihin.
Styroksit likaisia mutta ehyitä. Leka painona ettei niska nouse ilmaan kun alta päin ruuvaa
30mm styrox levyjen alle laitan sisäpaneelista jääneitä soiroja niin saan ilmaraon kärryn pohjan päälle. 50mm styrokseihin ei mahdu, ne jää ilman rakoa.
Nyt sain askarreltua piipun paikoilleen. Ennen kiinnitystä tein ”lämpölevyn” piipun aukkoon. Leikkasin vanhasta talon harjapellistä sopivan levyisen suikaleen, taittelin siitä senttiä pienemmän neliön kuin piipun aukko on ja ruuvasin kiinni niin että jokaiseen ruuviin M6 mutteri pellin ja puun väliin. Näin mahdollisesti kuumeneva pelti ei ole suoraan puuta vasten vaan välissä on jäähdytysrako.
Ei ole oikeaa pellin taivutinta niin joutuu värkkäämään.Lämpölevy paikoillaan. Meisseli ilmaraossa.
Piippu on kiinni neljällä 8mm täkkipultilla. Niille porasin 4mm esireiät ettei runkopuut halkeilis. Ne kesti, mutta paneeleihin tuli halkeamia.
Yläkiinnike ei ole nätti ja nappaa ikävästi katsojan huomion.Kauempaa katsoen ei ole niin hallitseva.Sisältä näyttää nyt tältä. Hitsaus”sauma” jää sisäpuolisen suojapellin taakse.Piipunhattu paikoillaan.
Aukon ulkopuoliseksi suojalevyksi tuli 0.75mm kuumasinkitty levy. Nätimpi olis jos olisi musta tai valkoinen, mutta sinkityssä ei maali pysy ja ainakaan se ei ala ruostumaan yhtä helposti kuin maalattu rauta.
Alempi suojalevy valmis. Tässä yllätti ukkoskuuro ja piti äkkiä virittää muovia aukkoon suojaksi. Ylempi suojalevy tietenkin osittain päällekkäin niin vesi ei valu väliin. Kuumankestomaali valuu paaaljon herkemmin kuin normaali mattamusta 😉Piippu ulkoa päin valmis. Suojapeltiä turha reijittää ruuveilla yhtään turhaan.
Periaatteessa kamiina voisi nyt kokeilla kunhan tukkii pystyputken alapään, mutta eipä tuolla kiire ole.
Aamusta ja illasta vihtii pikkusen jotakin puuhailla haalarit päällä. Lähinnä tehnyt piippua.
T-liitos tehty, miljoona mittausta että seibäkiinnikkeet tulee oikeille kohdille
Alapäästä piipun saa aukon reunaan kiinni, yläpäähän piti tehdä tuollainen pidempi kiinnike että ylettää pystyihin. Kaikki putket pitää olla vaakasuorassa tai ulospäin laskulla niin piippua pitkin valuva sadevesi ei valu seinään.
Maalailu vähän niin ja näin. Sössii nyt jotakin ni on hetken aikaa asiallisen näköinen. Ruostuu varmasti aika nopeaan saumoista vaikka eniten lämpeävät kohdat maalattu kuuman kestävällä maalilla ja muut ihan oikeaoppisesti pohjamaali-pintamaali yhdistelmällä.
Valmis, yläpäässä kiinnike piipunhatulle. Koko piippua turha maalata. Sinkityssä ei pysy mikään ja on itsessään parempi ruostesuojaus kuin mitkään maalit.
Piipun puoleisen päädyn maalasin uudelleen, eli piipun kiinnitykselle ei ole enää esteitä. Maalailen oven puolen ja toisen päädynkin, näyttää että ovat kuivuneet sen mitä kuivuvat. Pitkä oveton sivu taas näyttää että ei kuivu tai sitten joku muu syy että paneeleista ei ole tullut valkoiset pontit näkyviin. Voi olla että käännän mökin jossakin välissä niin että päiväaurinko paistaa siihen ja maalaan myöhemmin.
Osteluja: Kotelonsuoja-ainetta kärryn pohjan ruostesuojaamiseen sisäpuolelta. Lattialankut ja ilmaräppänä että saa vinoon töpätyn ilmanvaihtoputken piiloon 🙂
Siellä se tuloilmaputken pää möllöttääUlkopuolelle joku laitekotelosta kierrätetty messinki ritilä.
Sisemmät ikkunat sain soviteltua paikoilleen. Ei todellakaan mikään kiirehomma, mutta kun teki nyt niin ei tarvinnut lattiaa varoa ja sai ne pois jaloista pyörimästä.
Sovitukset ei oo nii justiinsa tällä tavalla tehtynä, mutta kohtuu pienellä vaivalla sai kaikki paikoilleen.Salpojen ruuvit 3x alkuperäistä pidemmät että ylettää kunnolla runkotolppaan asti. Ruuvit myös ylikireällä ettei salvat aukea itsestään
Piipun tekoa myös aloittelin. Mun ”pajaan” paistaa koko päivän aurinko, eli on kuuma. Ilman haalareita ei enää uskalla rälläköidä/hitsata ja ne päällä hikoilee niin että suojalasit huurtuu.
Musta on seinän läpi tuleva vaakaputki ja sinkitty on pystyputki.Vaakaputken mökin puoleisessa päässä muhvi johon kaminalta tuleva mutka istuu. Ei ole vielä valmis 🙂
90 asteinen L-mutka olisi paljon helpompi tehdä. Mutta kun tekee T-liitoksen niin piippuun jää tilaa tuhkalle ja se on helppo tyhjentää mökin ulkopuolelta. Piipun alapään kiinnitys tulee myös tuosta alahaarasta niin on piipun kylmimmässä osassa.
Aloitin kuitenkin tuloilmaventtiilistä. Ilman sitä mökki on ihan umpinainen kun piipun reikäkin on tukittu. Oikeasti reiät näille tehtäisiin tietenkin reikäsahalla, mutta koska minulla ei ole sellaista niin tein näin:
Ensin pitkällä terällä reikä molemmista seinistä läpi venttiilin kohdalle.Sitten harpilla oikeankokoiset ympyrät molempiin seiniin. Keskipiikkiä ei saa tietenkään reikään niin molemmilla puolilla samalle puolelle reiän viereen.Seuraavaksi kuviosahan terälle sopiva reikä ympyrän ulkokehälle….…ja sahausta viivaa pitkin.Palikat pois ja villoja sivuunLopuksi sopivan pituinen putken pätkä reikään
Tadaa. Putki varmaan sentin vinossa 😦 Kyllä tympäsi kun mielestäni tein kaikki huolella. No, eihän sitä näe kun tuohon tulee suojapelti ja venttiili, mutta voi se silti ärsyttää. Oli tarkoitus sovittaa myös tuplalasit, mutta jääköötpä toiseen päivään.
25 varjossa, ovi aurinkoon päin eikä läpivetoa, mutta sinnillä sain äherrettyä katon valmiiksi. No, lähinnä viimeinen paneeli aiheutti työtä kun ei täysikokoisena mahtunut paikoilleen. Piti veistää urospontti kokonaan pois ja naaraspontista toinen puolisko.
Harjoituspalikka päällä josta veistetty pontteja pois.
Ois aika helppo homma jos olisi pöytäsirkkeli, mutta kun ei oo niin puukolla. Monen näköistä rimaa ja listaakin olisi eri helppo tehdä kun sellainen olisi.
Matalemman puolen katonraja on kuin ammattilaisen tekemä…Korkeamman puolen ei, raon leveys vaihtelee koska seinäpanelin yläreuna ei ole ihan suorassa.Näkymä päätyikkunasta sisälle
Ulkovuori kuivuu nopeammin auringon puolelta, paneelien raot siellä suurempia. Eli saa vieläkin kuivua että myös varjon puoli on yhtä leveä rakoinen.
Aurinkoisin nurkka, paneelit eivät enää ole tiukasti kiinni toisissaan.
Ennen ulkovuoren maalausta voi tehdä mökin korkeammalle seinälle hyllyn katonrajaan. Tupla ikkunat ja niiden salvat. Näiden jälkeen vasta lattia niin ei mene heti työkengissä lompsiessa pilalle. Piipun tekemisellekkään ei ole mitään estettä, mutta kiinni vasta kun seinä on maalattu.
Alkaa jo panelointi kyllästyttämään ni homma ei ole oikein edennyt, eikä tästä enää keksi kirjoiteltavaakaan ni pistetään vaan muutamat kuvat:
Lähes kaikki villat katossa. Keppi tukemassa yhtä sankaria ettei tipahda niskaan.Viimeisen nurkan palapeli kun mikään pala ei ole mihinkään suuntaan oikean kokoinenLapio kuvassa mittakaavana…
Homma tyssäsi nyt yo. tilanteeseen. Puuöljy loppui…
Aamusta pistin yhden rivin villoja kattoon ja öljysin kattopaneeleita valmiiksi. Keltaiset lasivillat (tuotenimiäkin voisi käyttää jos sais euronkaan rahaa 😉 ) niin lötköjä että pysyvät pitämättä vain 60 jaolla olevien niskojen välissä, eli laitan reunoihin harmajampaa ja jäykempää 100mm kivivillaa.
Paneleita katkoessa myös huomaa mitä seuraa kun ei käytä K60 jakoa joka paikassa. Paneelit on 180cm ja 240cm pitkiä. Katossa muuten 60 jako, eli paneeli menee lankun keskeltä lankun keskelle, mutta reunimmaiset välit 70cm, eli jokainen niihin tuleva paneeli on 10cm liian lyhyt. Pitää katkaista puoli metriä pois että saa jatkon lankun kohdalle. Samalla paneelimäärällä sais siis paneloitua metriä pidemmän mökin.
En ole koskaan kattoa paneloinut, mutta yhden opetusvideon katoin. Aloitus reunasta ja seurataan etenemää vastakkaisesta seinästä. Viis riviä riitti öljyttyjä paneeleja. Ajattelin että laitan ne mahdollisimman suoraan lähtöseinää vasten ja nyt alan seuraamaan ja korjaamaan etenemää niin että paneelit osuu vastaseinään suorassa. Muutama milli pitää toista päätä vedättää.
Omasta mielestä menee ihan hyvinKeltainen lötköä lasivillaa, tummempi jämäkämpää kivivillaa.
Ei asuntovaunu vaan mökkikärry 